On olemassa keräilijöitä ja viljelijöitä. Moni meistä on enemmän toista ja kaiketi suurin osa on hieman molempia.
Itse olen ensisijaisesti keräilijä. Rakastan uusien paikkojen löytämistä, uusien maisemien, polkujen ja elämysten etsimistä. Kaipaan matkustamista, kävelyitä puiden alla, joen ja meren rannalla. Keräilen kokemuksia ja kukoistan, kun näen ja koen uusia asioita. Tämä kaikki kumpuaa ennen kaikkea valokuvauksesta. Valokuvaus saa minut keskittymään, katsomaan tarkemmin ja etsimään uusia näkökulmia.
Olen aina pitänyt sateesta ja niin sanotusta koiranilmasta. En sovellu helteeseen, ja minua kiehtoo, mitä jää jäljelle, kun karsitaan seesteinen sää ja taattu auringonpaiste.
Kuvat ovat vuoden 2012 heinäkuulta kesäiseltä Jurmon saarelta. Jurmon saari on yksi kiehtovimmista paikoista Saaristomerellä. Pitkänomainen saari on kuin kivipuisto jääkauden muistoksi. Eri kokoiset, muotoiset ja väriset kivet hallitsevat tätä saarta, ja laajat kanervikot ja avarat sekä puuttomat näkymät tuovat mieleen Lapin maisemat. Oli hauska huomata, kuinka eri kokoiset kivet pitivät erilaista ääntä, kun niiden päällä asteli. Kuminaa, kolinaa, rapinaa tai rahinaa, kivien koosta riippuen.
Saman maiseman ohittaminen saattaa toisinaan olla puuduttavaa. Maisema, jonka uutuuden viehätys on kulutettu aikoja sitten puhki, saattaa olla varsin helposti sivuutettava. Mutta toisinaan tuttukin maisema yllättää, ja useimmiten virkistävintä onkin huomata tutussa alati vaihtelevaa.
Kuvat ovat lokakuulta 2012 Varkaankurun Velhopolulta, joka kulkee suojassa Yllästunturin ja Kellostapulin välisissä maisemissa. Mieleni täyttivät taianomainen hiljaisuus, huumaavat ruskan rippeet ja polun varrella mukana kulkeva puron alituinen solina.
Kuvituskuvia, valokuvajulisteita ja taidevalokuvia.
