Maailma on täynnä hämmästyttävää kauneutta ja ainutlaatuisia paikkoja. Matkustaessa olen usein pohtinut, kuinka helppoa matkustaminen nykypäivänä onkaan. Mieleni valtaa kiitollisuus, kuinka pienellä vaivalla saammekaan nähdä ja kokea ihmeellisiä asioita entisajan matkustustapoihin verrattuna. Nykyajan löytöretkeilijöiden ei tarvitse juurikaan kohdata samoja riskejä ja haasteita, joita matkaajat aiemmin joutuivat selättämään, jotta näkisivät maailman ihmeet omilla silmillään ja tuntisivat tuoksut omilla aisteillaan. Tärkeää olisi kuitenkin edelleen muistaa arvostaa kaikkia matkakohteita samaisella kunnioituksella, näiden helppoudesta ja saavutettavuudesta sokaistumatta.

Välinpitämättömyys luonnon ihmeiden edessä mykistää joka kerta. Näköalapaikat, jotka täyttävät matkustajien muistikortit ja filmirullat, avautuvat mitä ihmeellisimpiin ja ainutlaatuisimpiin maisemiin, mutta kun kääntää katseensa maahan, on näkymä jaloissa kaikkea muuta kuin kaunista. Roskia, käärepapereita, pulloja, ja mitä idyllisempi ja rauhallisempi paikka, sitä varmemmin myös melkoinen määrä vessapaperia.

Kun olin matkalla Azoreilla ja kiisin pikaveneen kyydissä yrittäen bongata miekkavalasta, mieltäni askarrutti, kuinka ainutlaatuisista ja usein hyvinkin hauraista paikoista ja viattomista eläimistä on tehty nähtävyyksiä, näkemisen ja kokemisen halun kohteita. Tämä toki monesti samalla suojelee kohdettansa omakohtaisen kokemuksen ja tutkimuksen nimissä, mutta tosiasiassa moni näistä kaiketi vain pyytäisi saada jäädä rauhaan. Suru ja häivähdys häpeästä tulvahti mieleeni, kun miekkavalaan etsinnän keskellä ohitse lipui muovipullo, joka kellui hiljalleen Atlantin laineilla, nykyajan pullopostia, matkalla minne lieneekään.

Myös turismin kyllästämissä kohteissa olisi ensiarvoista muistaa jättää mahdollisimman pieni jälki itsestään ja vierailustaan. Kuvat ovat Teneriffan saarelta, jossa käy vuosittain miljoonia matkailijoita. Turismi tuo mukanaan tulonlähteitä ja myös näkyy kaikkialla tuliperäisellä saarella ja sen luonnossa. Vuosittain tuhannet ja taas tuhannet askeleet kuluttavat vulkaanista kiveä sekä hiekan peittämiä kenttiä. Turistien keskellä, ja vielä turistien lähdettyäkin, roska-astiat taistelevat omassa hiljaisuudessaan siistin ja puhtaan ympäristön vuoksi ja värittävät kauniita maisemia.

Jäljet, jotka vierailuillamme aiheutamme, pysyvät pitkiä aikoja vielä lähtömme jälkeen, pahimmillaan jopa pysyvinä muutoksina. Jokainen heitetty roska ja poimittu kivi vie pienen palan ainutlaatuisuudesta. Ainutlaatuinen maisema on herkkääkin herkempi katoamaan.