Auringonlasku on aina ainutlaatuinen, ei ole kahta samanlaista. Yksi vahvimmin mieleeni jäänyt auringonlasku sattui yli vuosi sitten retkellä ihastuttavalla Aspön saarella Turun ulkosaaristossa. Myrsky oli lähestymässä parin päivän päässä. Tuuli oli viiltävä ja sai grillauksen epäonnistumaan, useista yrityksistä huolimatta, ja siirsi iltapalan sisälle veneeseen. Auringon laskiessa horisontissa häilyivät jo enteet tulevasta säästä. Upea puna värjäsi iltataivaan, ja dramaattiset pilvet seikkailivat taivaanrannassa. Ilta oli mitä ikimuistoisin, ja tätä kaikkea vierellä seurasivat myös lokit ja tiirat, jotka näyttivät ilmiselvästi myös nauttivan dramaattisesta auringonlaskusta ja hätkähdyttävästä maisemasta.
Näe lähelle kuin katsoisit kauas, kaukana näe kuin katsoisit lähellesi.
Useampi vuosi sitten matkalla Uudessa-Seelannissa istuin turistiveneessä ihailemassa Pohjoissaaren rannikkoa ja merimaisemia. Samassa veneessä istui paikallinen vanhempi mies, joka kertoi, että vaikka hän asui lähellä näin upeaa luontoa ja ihmeellisiä maisemia, hän ei ollut ikinä tutustunut oman maansa upeisiin nähtävyyksiin. Olimme aivan yhtä lumoutuneita näkymistä, joskin hänen matka kohteeseen oli ollut noin 45 tuntia ja tuhansia kilometrejä lyhyempi.
Lähes täydellinen, tyhjä paperi.
Kaipuu musteen poissa olevan.
Tuoksu puhtaan valkoinen.
Kutsu, tanssi sanojen.
Ääriviiva tuleva, piirtyy kuva puuttuva.
Vihdoin kohtaa toisensa
kuin aina yhdessä olleena.
Tervetuloa valokuvaaja Kati Kalkamon valokuva- ja matkablogiin.
Blogin nimi on saanut inspiraationsa kirjoittamastani yllä olevasta runosta, ja sen tavoite on esitellä inspiraation lähteitä, hetkiä, kokemuksia, ainutlaatuisen kauneuden mahdollisuuksia sekä löytämisen riemua. Lähellä ja kaukana, matkoilla ja arjessa, Suomessa ja maailmalla, maalla ja merellä.
Kuvituskuvia, valokuvajulisteita ja taidevalokuvia.
