Metsässä mikään ei katoa, mikään ei ole turhaa. Kerroksellisuus luo ajan tuntua, mikään ei lopu, vaan muuttaa muotoaan. Metsän aika ei ole ankara, se on lohdullinen. Metsä ei ota, se ei kiirehdi. Ajan kierto vallitsee maisemia. Aika ja ikuisuus ovat läsnä kaikkialla.

Metsä on tarinoiden loputon lähde. Kaikkialla vilisee elämää, jopa täysin hiljaiselta tuntuvassa metsässä. Metsä ruokkii mielikuvitusta ja saa satuhahmot seikkailemaan metsän asukkien rinnalla. Tarinat odottavat kuulijaa.

Kuva on heinäkuulta 2015. Päivä oli kuuma ja sateinen, ja vain hetki kuvan ottamisen jälkeen satoi aivan kaatamalla.

Sadepäivä sai metsän värit loistamaan ja metsän tuoksumaan huumaavasti. Etsin katseellani kanttarelleja, joita ei kuitenkaan löytynyt. Kesän sateet eivät olleet vielä riittäneet. Mutta en lähtenyt metsästä tyhjin käsin. Löysin satujen peikkometsän, sykähdyttävän ilmapiirin, puiden lomasta siivilöityvän valon ja rauhallisuuden, joka syleilee mieltä ja kantaa kiireen keskellä.