”Paikka kaikelle”, 8+3 AP.

Tämä valokuva on yhdestä lempikuvauspaikoistani ojanpientareelta hiljaisen tien varrelta läheltä suosittua ulkoilureittiä. Minua kiehtoo paikassa sen näkymättömyys ja merkityksettömyys arvottavalle katseellemme. Ja kuinka runsaina ja monimuotoisina kasvit kukoistavat vierekkäin.

Kaikella on oma paikkansa, oma persoonallisuutensa, äänensä. Ne jakavat tilan, vaikka kilpailevat valosta, resursseista ja tilasta, ja samalla mahdollistavat kaikkien kukoistuksen.

”Kaikella on arvoa”, 8+3 AP.

Löysin tämän kuihtuneen heinikon vain muutaman kymmenen metrin päästä oveltani.

Olisin voinut tuijottaa ja valokuvata heinikkoa tuntikausia. Minua kiehtoi, kuinka valo leikki korsilla ja miten korret muodosti abstrakteja kuvioita silmieni edessä. Kuin luonnon piirtämänä.

Etsimme kauneutta katoavasta, koskemattomasta luonnosta. Arvotamme luontoa silmillämme, ja etsimme jotain henkeäsalpaavaa, jotain suurta, ennalta määriteltyä kauneutta ja arvoa. Luonnon kauneus on kaikkialla ympärillämme, jopa lähellä ja huomaamattomana, katoavana ja katoavaisena. Luonnossa kaikella on paikkansa, oma persoonallisuutensa ja oma tarinansa.

Meidän täytyy oppia katsomaan lähelle ja näkemään arvoa ja kauneutta huomaamattomassa ja merkityksettömässä. Sillä se on yhtä merkityksellistä ja arvokasta kuin upeat maisemat ja koskematon luonto.

”Nyt näet minut”, 8+3 AP.

Maailmassa on niin paljon melua. Se estää meitä näkemästä, olemasta läsnä.

Ajoin tämän puun ohi usein, joskus päivittäin. Se kasvoi vilkkaan tien risteyksessä.

Puu on edelleen siellä, mutta suuri osa siitä on kaatunut ja poistettu. Se on ohitettu varmasti miljoonia kertoja ja luultavasti tuskin koskaan huomattu.