Vanhoissa metsissä on jotain taianomaista, niissä on jotain uskomattoman rauhoittavaa. On kiehtovaa, kuinka jotkut puut saattavat elää useita satoja tai jopa tuhansia vuosia.

Kuvat ovat Turun Ruissalosta lokakuulta 2014. Syksyn värit vallitsivat maisemaa, ja metsä valmistautui talven tuloon. Muuttolinnut olivat aloittaneet matkansa.

Metsä oli hiljaa. Se oli nähnyt lukemattomia kulkijoita ja vuodenaikojen vaihteluita ja muuttunut ajan mukana. Pohdin, olivatko isovanhempani, joita en ehtinyt tuntea, kenties kävelleet näiden samojen puiden alla.

Pysähdyin vanhan tammen eteen. Mykistyin puun koosta, enkä osannut arvioida sen ikää, en edes tohtinut ottaa siitä kuvaa. Ihailin puuta, ja tähyilin sen korkeuksia hipovaa latvaa. Mietin, oliko se kenties tavannut isovanhempani. Seisoin aloillani ja hengitin. Ehkä metsä muistaisi myös minut kävelemässä maankamarallaan.

Osa tuon vanhan tammen rauhallisuudesta kulkee ikuisesti minun kanssani.