Aihearkisto: Uusi-Seelanti

Uusi vuosi – mikä ihana tekosyy muutokselle!

Aika pohdinnoille. Manapouri järvi, Uusi-Seelanti. Valokuvaaja Kati Kalkamo.
Aika pohdinnoille. Manapouri järvi, Uusi-Seelanti, marraskuu 2017.

Vuodenvaihde saa mietiskelemään, pohtimaan elämää ja valintojaan, mitä uudelta vuodelta odottaa. Kenties vuodenvaihde on mitä älykkäin keksintö syntymäpäiväjuhlinnan lisäksi. Nämä ovat kaksi tilaisuutta tehdä säännöllisesti vuosittain muutoksia, muuttaa suuntaansa, karsia vahingollisia tapoja, tehdä valintoja ja uudistua. Jotkut päätökset ja lupaukset eivät kanna, mutta toiset saattavat muuttaa lopulta koko elämän suunnan ja laadun parempaan, mahdollisesti muuttaa jopa koko maailmaa.

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, mutta viimeisen vuoden ajan olen elänyt muutoksien, irti päästämisen ja myös uusien päätösten aikaa. Yksi tärkeimmistä päätöksistä, jota olen viimeisen vuoden ajan kantanut mukanani, on ollut pitää itselle tärkeät asiat ja arvot pinnalla jokaisessa päivässä. Sen sijaan että jäisin tapojen tai vanhojen käytäntöjen vietäväksi, yritän pysyä itselleni uskollisena jokaisessa valinnassani. Oman merkityksen löytäminen voi tuoda onnea elämään, vaikka puitteet eivät olisikaan omien toiveiden mukaiset. Jokaisella meillä on omat vaikeutemme, mutta myös vahvuutemme, vaikka se usein jää unohduksiin kohdattaessa vaikeuksia.

Uusivuosi on mitä mahtavin tilaisuus ja tekosyy tehdä muutos parempaan tai rohkaistua ja aloittaa vaikkapa alusta. Onnea uudelle vuodelle ja uuden vuoden valintoihinne!

Muistoja ja muistikortteja Uudesta-Seelannista

Rotoiti-järvi
Rotoiti-järven rannalla, Uusi-Seelanti.

Inspiroivat maisemat Uudessa-Seelannissa suorastaan kutsuvat kuvaamaan. Maisemien tuhannet muodot ja näkymät ovat kuin suoraan satukirjasta.

Yllä oleva kuva on Rotoiti-järven rannalta Uudesta-Seelannista, marraskuulta 2007. Olimme mieheni kanssa kolmen viikon matkailuautoretkellä kiertämässä Uuden-Seelannin pääsaaria, ja Rotoiti-järven rannalla oleva Kerr Bayn leirintäalue sijoittui matkamme puoliväliin. Saavuimme alueelle illalla, jolloin vastaanotto oli jo kiinni, mutta maksun sai suorittaa seuraavana aamuna. Onneksemme pääsimme vielä sähköpaikalle, joka takasi yöksi lämmityksen autoon, emmekä tarvinneet pipoja lämmikkeeksi. Lemmikkikanien jälkeläisiä vilisi alueella, ja leirintäalueen viereisestä metsästä, joka kuuluu Nelson Lakes -kansallispuistoon, olisi myös hyvällä onnella ollut mahdollista bongata kiwi-lintuja luonnossa. Vuorten ympäröimä idyllinen Rotoiti-järvi, ja leirintäalue sen rannalla, oli yksi matkamme ehdottomista helmistä, jonne haikailee myös uusiksi palaavansa.

Digivalokuvauksen myötä uudenlaista keskittymistä on vaatinut kuvaamatta oleminen. Filmiruutujen huolellinen säästäminen ja harkinta on vaihtunut ajoittain gigojen vauhdikkaaseen täyttymiseen. Kun innostun jokaisesta pienestä vivahteesta ympärilläni, ja muistikortti täyttää onnessaan tehtäväänsä, minun on toisinaan muistutettava itseäni pysähtymään ja nauttimaan näkymistä ja luovutettava vaikutteiden tallennus jokaiselle solulle ja aistilleni. Tämä jättää jälkeensä kuvamuistojen lisäksi myös sykähdyttäviä muistoja ja haaveiltavaa tulevaisuudelle.

Kolme viikkoa Uuden-Seelannin yltäkylläisissä maisemissa taltioitui muistikorteille runsain mitoin, mutta ennen kaikkea pysähtyminen Uuden-Seelannin inspiroivien näkymien ja kokemusten edessä kantaa edelleen muistoissa. Ilmiömäisten maisemien lisäksi, päällimmäisenä muistissani ovat merisuolan ja hiekan maustama huikea tuuli, mutkaiset ja jyrkät tiet, uskomaton levollisuus ja lukemattomat lampaat, noin 45 miljoonaa kappaletta! Ja koko kolmen viikon ajan meillä oli mukana matkailuautossamme vain kolme cd:tä, jotka taukoamattoman soiton ansiosta leimautuivat matkamusiikiksi myös tuleville matkoille, ja jotka aina nostavat mieleen matkan ihmeellisessä Uudessa-Seelannissa.

Lähelle näkemisen taito

Näe lähelle kuin katsoisit kauas, kaukana näe kuin katsoisit lähellesi.

Useampi vuosi sitten matkalla Uudessa-Seelannissa istuin turistiveneessä ihailemassa Pohjoissaaren rannikkoa ja merimaisemia. Samassa veneessä istui paikallinen vanhempi mies, joka kertoi, että vaikka hän asui lähellä näin upeaa luontoa ja ihmeellisiä maisemia, hän ei ollut ikinä tutustunut oman maansa upeisiin nähtävyyksiin. Olimme aivan yhtä lumoutuneita näkymistä, joskin hänen matka kohteeseen oli ollut noin 45 tuntia ja tuhansia kilometrejä lyhyempi.

Mietin, kuinka helposti oman lähiympäristön ainutlaatuisuuden voikaan jättää huomioimatta, jopa näinkin mielikuvitusta kutkuttavassa ympäristössä kuin Uudessa-Seelannissa ja kuinka paljon helpommin uuden löytymisen ja kokemisen mieltää matkoille. Lähimaisemien tarkkaileminen yhtä uutena ja ihmeellisen kiehtovana vaatii monesti myös suurta turhautumista. Tavanomaisuus ja arkisuus vievät huomaamatta voiton ainutlaatuisuudelta. Jopa ilmiselvät ihmeet saattavat jäädä näkemättä.

Matkalla, irti arjesta, on paljon helpompaa ihmetellä ja nauttia myös mitä tavanomaisemmista ja arkisimmista asioista. Mutta myös tällöin voi kohteen sisin olemus, paikan henki ja ainutlaatuisuuden ydin, jäädä itsestäänselvyyksien jalkoihin.